”Valitettavasti tämä läppäri pitäis nyt kyllä lähettää huoltoon.” ”Miten kauan se sillä matkalla sitten olisi?” Kyllä siinä pari viikkoa menee.” PARI VIIKKOA!” ”Niin voi siinä mennä vähän pidempäänkin, kun …” Tässä vaiheessa korvani sulkeutuivat ja jäin miettimään, miten yrittäjänä pärjäisin KAKSI VIIKKOA tai hyvässä lykyssä vielä pidempäänkin ilman läppäriäni.

Ensimmäiseksi aloin skannata aikataulujani … ”Niin tehdäänkö tästä lähete?” ”Ei, nyt ei todellakaan tehdä mitään lähetettä. Mun pitää ensin ratkaista, missä välissä huollosta olisi vähiten haittaa, sillä juuri nyt en voi koneestani luopua.” Niin, kyllähän tässä kone itsessään toimii. Valokuvia tällä vaan ei pysty ottamaan. Koneessa on vielä takuuaikaa jäljellä kesäkuuhun asti, joten ennen sitä, jos löytyy sopiva ajankohta niin kamerakin saadaan korjattua.”

Marssin typertyneenä ulos kaupasta. Okey, pärjään kyllä ilman kameraa, se ei ole tärkein työkaluni. Täytyy jossakin välissä funtsia asiaa vähän tarkemmin. Ja se väli tuli seuraavana päivänä eli eilen, kun koneeni näyttö pimeni kokonaan.

Käsillä oli siis mieletön mahdollisuus testata elämää ilman läppäriä?! Ensimmäiseksi lähdin pesemään autoa.