Kun auto oli pesty ja suurin mielenkuohu laantunut, asettauduin vanhan pöytäkoneeni viereen. Jos tilanne on se, että seuraavat viikot minun tulee pärjätä ilman läppäriä, niin mitä minä siitä huolimatta edelleen pystyn pöytäkoneella tekemään. – Luojan lykky, että pienen kosketusnäytöllisen tabletti-läppärin hankittuani, vanha isonäytöllinen pöytäkone sai jäädä paikalleen ihan vain siksi, että ”valokuvakirjojen teko on sillä niin paljon helpompaa” (lue: olen tottunut tekemään valokuvakirjat sillä).

Kaikki tiedostot ovat käytettävissäni – hallelujaa ja syvä kumarrus pilvipalveluille. Officepaketti on vanhempaa versiota – kaikki perustoiminnot toimivat edelleen. Sähköpostin ulkoasu on osin erilainen – teetättää vain aiempaa hieman enemmän vaivaa saada se näyttämään vastaanottajalle entisenlaiselta. Mikä tässä nyt sitten oikeastaan muuttuu? Suurin konkreettinen muutos on paluu kiinteään työskentelypisteeseen – näinhän töitä tehtiin ennenkin. Mentaalipuolella muutos tuntuu ehkä isommalta: liikkumavapauttani rajoitetaan, sillä pöytäkoneen kanssahan ei mennä kahvilaan työskentelemään eikä asiakaskäynnille – entäpä sitten? Parin viikon ajan saan käyttää luovaa ongelmanratkaisutaitoani ja ehkäpä löydän rutiineihini kokonaan uudenlaisia ja omaperäisiä toimintatapoja.

Tästä tulee taatusti mielenkiintoista!