Kun henkilökohtainen Yrittäjän napanöftän putsaus –muutospyörteeni käynnistyi juhannuksena, pääasiallisin tavoitteeni oli löytää terveyttäni ja hyvinvointiani tukevia ruokailutottumuksia. Hyvin nopeasti muutospyörre kuitenkin alkoi rönsytä – pirulle kun antaa pikkusormen, se tosiaan vie koko käden – lähinnä aktiivisuusrannekkeen hankinnan myötä. Sen lisäksi, että ranneke antaa suoraa palautetta, synkronoimalla tiedot Garmin Connect –palveluun pääsen tarkastelemaan pidempiaikaista dataa. Ja se se vasta kuule mielenkiintoista onkin!
Koska minulla on vielä osa aktiivisuusrannekkeen hienoista toiminnoista kokonaan käyttöönottamatta, tarkastelen pääasiassa kolmea raporttia:
1. Askelmääräraportissa on tietenkin kiva nähdä mahdollisimman monen päivän kohdalla korkeita vihreitä pylväitä: Hienoa Ajomaaska, olet saavuttanut päivittäisen askelmäärätavoitteesi.
2. Päivittäisen aktiivisuuteni jakautumisympyröissä kiinnitän huomiota paikallaanoloprosenttiin sekä erittäin aktiivinen ja aktiivinen pallukoitten yhteisosuuteen. Niinä päivinä, kun paikallaanoloprosentti jää alle 40 ja aktiivisuuspallukoiden yhteisosuus on vähintään 20 % , olen ollut kohtuullisen aktiivinen, puuhakas ja toimekas ja voin olla täysin tyytyväinen itseeni.
3. Selkeästi eniten aikaa käytän kuitenkin uniraportia pähkiessäni.
Hyvä uni, niin määrällisesti kuin laadullisestikin, on ruokailun ja liikunnan ohella yksi hyvinvointimme kulmakivistä. Väsyneenä kun ei liiemmälti jaksa eikä paljon kiinnostakaan. Unipa on kuitenkin sen verran jännä ja mystinen juttu, että sitäpä ei omilla päätöksillä tahi tahdonvoimalla niin vaan tyyräilläkään. Peilaamalla aktiivisuusrannekkeen antamia tietoja omiin tuntemuksiini olen tullut kuitenkin seuraaviin johtopäätöksiin: 7-8 tunnin yöunet riittäisivät minulle mainiosti ja syvän unen määrän tulisi olla vähintään yli kaksi tuntia yössä puhuttaessa kohdallani hyvästä ja virkistävästä unesta. Selvä homma: mitenpä tähän pääsen?
Yksi asia, jonka olen laittanut merkille uniraporttejani tutkiessani, liittyy vuorokausirytmin säännöllisyyteen. Jos käyn nukkumaan ja vastaavasti herään jotakuinkin samoihin aikoihin joka päivä, uneni yökohtaiset määränvaihtelut ovat pieniä ja tasoittuvat viikon sisään. Arjen kellotettu rytmi, josta lomalla ollessani haluan ehdottomasti irrottautua – ja johon jopa työhyvinvoinnin asiantuntijatkin meitä kannustavat – vaikuttaisi siis mitä todennäköisemmin kuitenkin olevan kohdallani se varmin tapa määrällisesti optimaaliseen uneen. Ja yllätys yllätys! Yöpöydälläni nököttävä herätyskelloni herättää minut linnunliverrykseen ja asteittain kasvavaan valomereen, joten halutessani säännöllinen unirytmi on saavutettavissani ehkä helpommin kuin uskonkaan. Syksyn pimetessä teen tästä parin kolmen viikon kokeilun ja katson, mikä vaikutus sillä on uneeni sekä miten säännöllinen vuorokausirytmi näkyy uniraporteissa. Vielä haluan kuitenkin kuukauden päivät pitää kiinni kesäisen vapaasta lomaunirytmistä.
Olen tiiraillut uniraportteja myös sillä silmällä, miten päivän aktiivisuuteni versus passiivisuuteni korreloi uneen. Koska dataa löytyy nyt sekä koti- että mökkisängynkin antamista unista, olen vertaillut eri nukkumisympäristöjen vaikutusta uneni laatuun: Mikä vaikutus sängyn koolla, patjan napakkuudella, tyynyn korkeudella, makuuhuoneen ilmanvaihdolla tai lämpötilalla on uneni laatuun? Nukunko täysikuun aikaan paremmin vai huonommin? Parantaisiko iltateen (kahvinjuontihan on minulta vielä kokonaan opettelematta) nauttiminen uneni laatua? Aivan äärettömän vaikealta tuntuu löytää raporteista vinkkiä, mistä narusta minun tulisi nykäistä uneni laatua parantaakseni. Lähes kateellisena katson mieheni vastaavia raportteja, sillä hän vaipuu välittömästi nukahdettuaan suoraan syvään uneen toisin kuin minä, joka pääsen syvään uneen vasta kevyen unen jakson jälkeen. Mieheni yöunesta lähes poikkeuksetta yli puolet on hyvinvoinnille merkityksellistä syvää unta – minun syvän unen osuuteni puolestaan harvoin yltää edes 2,5 tuntiin. Joten jotain äärettömän mystistä ja järkeilykyvylleni ylivoimaista uneen siis liittyy. Jotain niin peijoonin epäoikeudenmukaista, jota uniraporttien tuijottelu tuntuu vain mutkistavan entisestään. – Mitäpä jos kylmän viileästi lopetan mieheni uniraporttien vilkuilun ja tyynen rauhallisesti ummistan silmäni?
Melkosen ideaali uniraportti uneni määrän ja jopa laadunkin suhteen on elokuun 10-11 välinen yö. Tunsin nimipäivääni herätessäni itseni virkeäksi ja levänneeksi, joka kai se hyvän unen perimmäinen tarkoitus loppupeleissä ja kaikessa yksinkertasuudessaan kuitenkin on. Eli jos sanotaan, että hyvä ruoka parempi mieli, voidaan kai yhtä hyvin sanoa hyvä uni parempi mieli ja myös niin päin, että hyvä mieli parempi uni.