”Mitä ihmettä oikein olen mennyt tekemään: varasin itselleni ajan kuntotestiin. Minkä ihmeen takia? Mitä minä teen kuntotestituloksilla? Kyllä oli taas yhden lajin mielenoikku, mennä nyt varaamaan aika kuntotestiin.” Samaan hengen vetoon toinen puoli minusta perusteli lähtötason selvittämisen merkitystä kunnon kohenemisen todentamisessa. ”Toisaalta, eihän tiedosta todennäköisesti suurta haittaakaan voi koitua, ja sittenpä voin ainakin lopettaa jonninjoutavat arvailut kuntoni tämänhetkisestä tasosta.” Näillä melkoisen sekavilla mietteillä sitten menin kuin meninkin OMT-FysioSykkeeseen kuntotestiin.

Voit vaan siis arvata, miten voittajafiilis testin tuloksista tuli: kuntoni on nyt parempi kuin kahdeksan vuotta sitten! Miten se on mahdollista, sillä kuvittelin tilanteen todellakin olevan selkeästi toisin päin? Testin mukaan minut luokitellaan normaalipainoiseksi – on se hienoa olla jossakin asiassa virallisesti normaali. Tyytyväinen olen myös palautumiskyvystäni – osoittaahan se jotakin kunnostani, jos sykkeeni normalisoituu nopeasti 12 minuutin ”fillariretken” jälkeen. Suurin positiivinen yllätys testissä tuli yllättäen kuitenkin alaraajojen osalta: maksimitulos ja kivuttomasti saavutettuna – voisiko tämän kesän lavatanssikäynnit ukkokullan kanssa tai alkukesän Gym & Fitness Centerin kesäzumba-tunnit selittää tämän tuloksen?  Ihailtavasti sain myös Markukselta kannustavaa palautetta suorituksistani. ”Katso, jos olisit tehnyt yhden vatsapunnerruksen lisää, kuntosi olisi luokiteltu keskitasoisen sijaan jo hyväksi. Otapa tästä painot käsiisi niin katsotaan, miten voit kotona tehdä liikkeen itseksesi.”

Noooh – vaikka kuntotesti olikin positiivinen kokemus ja tulokset odotettua armeliaampia, osoitti testi toki kunnossani olevan vielä kosolti petrattaviakin alueita – onneksi, sillä ilman niitähän olisin todellakin maksanut turhasta. Eritoten käsivoimat olivat alle keskitason. Tulos tuntuu varsin loogiselta, sillä viime vuosina olen venytellyt selkääni tangossa riippuen kykenemättä irrottamaan jalkapohjiani lattiasta – tuskin siitä silloin voi edes käyttää termiä riippuminen. Siinäpä hyvä spesiaali kehityskohde: pystyä jouluna kannattelemaan oma painoni kahden minuutin ajan.