Vaikka olen kekseliäs, luova, nokkela ja rohkea, niin pitääkö minun olla myös vielä sokeakin! Pitkin syksyä minua vaivasi ajoittain epämääräinen tunne, että jokin asia toiminnassani mättää. Mitä pimeämmäksi päivät kävivät sen voimakkaammin tunsin, että jokin asia tai joitakin asioita tulee tehdä toisin. Olin kuitenkin kykenemätön näkemään ja paikallistamaan konkreettisen murheenkryynini. (Ratkaisukeskeisyyden yksi peruslähtökohtahan on, ettei pidä mennä korjaamaan sitä mikä ei ole rikki.) Kunnes sitten keskiviikkona 9.12.2015 ajaessani pimeällä ja kaameassa vesisateessa Helsingistä kotiin yhtäkkiä tiesinkin tasan tarkkaan, MITÄ minun tulisi korjata: keskittyä siihen minkä osaan parhaiten, missä olen hyvä ja mistä aivan erityisesti nautin. – Mitä sitä onkaan sanottu suutarin tyttären kengistä?

Siitä käynnistyi muutospyörre YRITTÄJÄN NAHANLUONTI.