Heti alkuun kiitän Salon yrittäjänaisia kesäkuisen kirjojen kierrätystapahtuman järjestämisestä. Aivan erityisesti kiitän sitä ihanaa henkilöä, joka oli luopunut

Hyvän tuulen dieetti: laihdu, torju herkutteluhalu – ja tunne olosi loistavaksi! -kirjastaan. 

Suuret, suuret kiitokset sinulle kirjan tuomisesta löydettäväkseni. Kirja toimi ikään kuin viimeisenä niittinä käynnistäen henkilökohtaisen muutospyörteeni, Yrittäjän napanöftän putsaus.

Kirja ruokki (!) sekä tunteitani että älyäni ja nosti muutoshalukkuuteni toiminnan tasolle. Ahmin (!) silmät kiiluen kirjan kirjoittajien dieetin – tai oikeammin sanottuna – painonhallinnan perusteet. Lyhykäisyydessään kirjan ideologia perustuu näkemykseen, että nälkä ja halu syödä ovat kaksi eri asiaa. Nälkä poistuu luonnollisestikin syömällä. Syömishaluamme sen sijaan säätelee aivoissamme muodostuva serotoniini. Ruokahalumme säätelyn lisäksi serotoniinin toisena tehtävänä on vaikuttaa mielialaamme. Mikäli siis aivomme tuottavat liian vähän serotoniinia mielialamme laskee ja tulemme kykenemättömiksi hallitsemaan ruokahaluamme, jolloin syömme helposti mitä vain ja käytännöllisesti katsoen myös miten paljon vain. (Tässäkö selitys sille, että minulle avattu keksipaketti on sama kuin tyhjä keksipaketti? – tuntuu raakalaismaiselta erottaa yksi porukasta ja jättää muut kaipaamaan joukosta poimittua, joten inhimillisempää on siirtää koko paketin porukka kerralla samaan paikkaan kuin erottaa yksi onneton sakista.) Tuottaakseen serotoniinia aivomme taas tarvitsevat hiilihydraatteja. Koska elimistöllemme tärkeät proteiinit puolestaan estävät hiilihydraattien muuttumista serotoniiniksi, ruokailutottumuksissa tuleekin huomioida MILLOIN mitäkin ravintoainetta syömme. No, mitä tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Totta mooses painonhallinnassa on kyse siitä mitä suuhunsa milloinkin laittaa ja kuinka paljon – kyllä, kyllä niin onkin: mitä SUUHUNSA LAITTAA. Suuhun siis laitetaan ruokaa – vastakohtana syömisen kaikkinaiselle panttaamiselle ja kyttäämiselle. Ja jotta aivoissa muodostuisi riittävästi serotoniinia, ratkaisevaa onkin huolehtia eri aterioilla nautittavien ruokien ravintoainekombinaatiosta. BINGO! Hyvän tuulen dieetillä – jo nimikin assosioi positiivista tulokulmaa – ruokailuvalintani vaikuttavatkin pääasiassa aivoihini ja mielialaani – jos siinä samalla pitkässä juoksussa muutama kilo karisee, se on pelkkää bonusta. Tämän aivokemiallisen yhteyden oivaltaminen oli minulle se ratkaiseva kipinä ruokailutottumuksieni uudelleen tarkasteluun.

”Valaistumisen” koettuani pohdin ratkaisukeskeisen lähestymistavan mukaisesti, mikä olisi ensimmäinen pieni askel oikeaan suuntaan. Päätin lähteä serotoniinin tankkausvaiheeseen ja lisätä päivääni kolme hiilihydraattipitoista välipalaa. Lisäksi päätin painottaa lounaani proteiineihin ja päivällisen hiilihydraatteihin. Kyllä kirjassa määristäkin puhuttiin, joskin ne päätin jättää seuraavaan aaltoon. Ensin ruokailurytmi ja sisältö kuntoon ja sitten myöhemmin määrien hienosäätö. — Hhmm … vaikka eikö sitten loogisesti ajatellen dieettiä noudattamalla jossakin vaiheessa aivojeni tulisi automaattisesti säädellä ruoka-annosteni kokoa??