Tänään on juhlapäivä: takana neljä viikkoa hyvän tuulen dieettiä ja still going strong! Vaikka ensisijainen tavoitteeni Yrittäjän napanöftän putsaus –muutospyörteessä onkin alusta asti ollut ruokavalioni järkeistäminen terveyttäni ja hyvinvointiani suosivaksi, yllättävän nopeasti yksi asia on johtanut toiseen ja toisesta on lyhyt matka kolmanteen ja … PAINOSTANI ON HÄVINNYT 1,5 KILOA! Kyllä kyllä, uskottava se on, sillä vaikka sormet raamatulla voin vannoa, että syömisen kanssa en ole viime viikkoina pihtaillut. Päinvastoin, minusta tuntuu, että olen syönyt melkeinpä tauotta!
Ruokavalion fiksaaminen hyvän tuulen dieetin päälinjan mukaiseksi on ollut helpompaa kuin alun alkaen kuvittelin. Suuri kiitos tästä menee miehelleni, jolla on ollut halua ja mielenkiintoa osallistua kanssani ruokavaliomme uusimiseen. Hänen tukensa asialle on auttanut oleellisesti muutoksen toteutusta. Olemme ikään kuin yhteisellä tutkimusmatkalla katsomassa, miten ruokavaliomuutokset voivat edistää hyvinvointiamme. Ja yllättävän pienillä muutoksilla, sitä vaan loppupeleissä sitten onkin merkitystä!
Aamiaiseni olen pitänyt täysin ennallaan. Aloitan päiväni edelleen juomalla neljä vesilasillista. Teeni olen jo vuosikymmeniä nauttinut ilman sokeria ja myös leikkelemakkara on heivaantunut pois aamiaisleivältäni jo vuosia sitten. Näkyvin muutos ruokavaliossani onkin ollut lounaan rakentaminen proteiineille ja päivällisen hiilihydraateille. Minun kohdallani tämä on tarkoittanut käytännössä leivän ja perunan/pastan siirtämistä lounaalta päivälliseen ja vastaavasti lihan ja juustojen keskittämistä päivällisestä lounaaseen. Hyvin maltillisia, ehkä jopa lähes olemattomia, muutoksia siis. Ja sitten ovat ne välipalat!
Hämmästyttävin juttu dieetissä ovat kyllä välipalat, jotka ovat solahtaneet päiviini varsin kivuttomasti. Välipalojen tarkoituksenahan on tarjota aivoillemme polttoainetta serotoniinin tuottamiseen, jotta aivomme kykenevät säätelemään ruokahaluamme ja vältymme ahmimiselta. (Oletko muuten ikinä ajatellut, mistä syystä ravintolassa tuodaan alkajaisiksi pöytään korillinen leipää? Sen tarkoituksena on tarjota nälkäiselle asiakkaalle hiilihydraattia, jotta kun ruoka-annos tuodaan pöytään, asiakkaan aivot kykenevät kontrolloimaan syötävän ruuan määrää. Tästä syystä melko pieneltäkin näyttävät ruoka-annokset antavat kylläisyyden tunteen.) Minun aivoni ovat olleet varsin helposti narutettavissa välipaloilla, sillä annoskokoni on pienentynyt huomaamattani: kaksi perunaa entisen kolmen sijaan, yksi pihvi entisen puolentoista pihvin sijaan, kahden sentin täytekakkupala entisen neljän sentin kakkupalan sijaan, yksi pulla entisen kolmen pullan sijaan jne. Eilen illalla otin itsenikin yllättäen VAIN YHDEN suklaakonvehdin, kun aiemmin se olisi helposti saanut kymmenenkin kaveria mukaansa. Ja tiedätkö, mikä tekee annoskoon pienenemisestä aivan mielettömän jutun: vähäisemmällä määrällä nautinto on aivan yhtä suuri, jollei peräti suurempi! Tällä hetkellä minun on siis todella vaikea – ehkä jopa lähes mahdotonta – kuvitella, millä verukkeella suostuisin enää palaamaan entisiin ruokailutottumuksiini.
Tätä pitää nyt kyllä juhlistaa VÄLIPALALLA: Pohjolan tilan makeita mansikoita ja päälle smetanasta ja fariinisokerista tehtyä kastiketta – JAMI!