”Jos tämä menee meillä mönkään, niin onhan sitten plan B. Siinä meillä on todella hyvät mahdollisuudet onnistua, sillä …”  SIIS NIINKU MITÄ? Kumpaan tässä keskitytään – suunnitelman vai  varasuunnitelman toteuttamiseen?

Fokuksen kadottaminen on äärimmäisen helppoa. Erityisen helppoa se on silloin, kun tavoite on vähänkin kunnianhimoisempi. Entäpä jos tämä ei onnistukaan –kysymys plumpsahtaa mieleen lähes automaattisesti ja mieli alkaa välittömästi askaroida varasuunnitelman parissa. Ikävä kyllä tällöin myös energia suuntautuu pois alkuperäisestä tavoitteesta eli itse suunnitelman toteuttamisesta. Tällöin mielemme ikään kuin jo valmiiksi hyväksyy suunnitelman epäonnistumisen ja tyytyy varasuunnitelmaan. Monesti tällöin menetetään alkuperäiseen haasteeseen sisältyvä innostus ja tekemisen palo. Varasuunnitelmasta tulee helposti suoritus vailla selkeää merkitystä tai mielenkiintoa.

Hupaisaa on, että yhtä hyvin kuin itse suunnitelma, myös varasuunnitelma voi mennä pieleen, sillä suunnitelman kuin suunnitelman toteuttaminen sisältää joukon yllätyksiä ja epävarmuustekijöitä. Eteen tulevat haasteet ja ongelmat vaativat ratkaisua ja riskit tulee hallita joka tapauksessa. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että onnistuminen haastavan suunnitelman toteutuksessa tuntuu aivan erilaiselta kuin vähän sinne päin olevassa suunnitelmassa onnistuminen. Eihän sitä talojakaan lähdetä rakentamaan sillä asenteella, että katotaan nyt mitä tästä tulee: kerrostalon suunnittelimme, paritalokin riittäisi ja roskakatoksen saimme aikaiseksi. Kyllä kerrostalon tekijät keskittyvät kerrostalon tekemiseen, jos kerrostalo on päätetty rakentaa eikä siinä vaiheessa enää varasuunnitelmiin vilkuilla. Keskittyminen suuntautuu suunnitelman onnistumiseen.

Minkä tason suunnitelmiin teidän organisaatiossanne keskitytään?