”Ai, nyt hänelläkin on tollanen askelmittari ranteessa. Mullakin oli, mutta siihen ei tullut koskaan riittävästi askelia, niin nakkasin mokoman kaappiin.” Niin, totta on: askelia kertyy vain askelia ottamalla. Totta on myös se, että jos kiinnittää huomionsa vain siihen, miten paljon askelia päivästä PUUTTUU, saattaa jäädä kokonaan huomaamatta se, miten paljon askelia päivään kaikesta huolimatta SISÄLTYY.  Ja mikä yllättävintä: miten helppoa lisäaskelien saaminen päivärutiineihin onkaan!

Aktiivisuusranneke – nimikin jo luo positiivista energiaa huomattavasti enemmän kuin askelMITTARI –  edesauttaa minua tietoisesti valitsemaan liikkeen paikallaan olon sijaan. Esimerkiksi kun ajatus alkaa jumittaa  tietokoneella työskennellessäni, teen kävelykierroksen eteisen ja keittiön välillä: 40 askelta. Se on vähän, mutta parempi kuin pyöreä nolla! Yleensä ”lenkki” myös kirkastaa ajatukseni, joten sitä kautta työskentelyaikani tietokoneella lyhenee. Minulla tämä itsesuggerointi eli kaikista pienistäkin liikunnan lisäyksistä iloitseminen toimii kuin junan vessa.

Aktiivisuusrannekkeen hankinnan myötä olen alkanut nähdä liikunnan lisäämisen mahdollisuuksia lähes kaikessa. Tänään esimerkiksi olin alennusmyyntikierroksella Turussa.  Kun aiemmilla shoppailukierroksillani olen aina kiertänyt kaupat loogisesti järjestyksessä, seuraavasta seuraavaan, nyt sotkin kiertojärjestystä niin, että kauppapiipahdusten välissä kävelin aina vähintään 500 metriä – Jep, kuulostaa kieltämättä aivan kaistapäisen touhulta, joskin tuotti täysin kivuttomasti tavoitellun tuloksen: 11 157 askelta ja ostoskassissa punaiset lenkkarit!