Salon Yrittäjänaisten kesäkuun alussa järjestämässä kirjankierrätystapahtumassa poimin puolivahingossa käteeni kirjan Hyvän tuulen dieetti – laihdu, torju herkutteluhalu ja tunne olosi loistavaksi!. Sanat ”hyvän tuulen” ja ”tunne olosi loistavaksi” puhuttelivat minua, vaikka lähinnä mielessäni olivat uudet ruokareseptit. Kun sitten kotona katsoin kirjaa vähän tarkemmin, oivalsin, että resepteistä viis, nyt oli hyppysissäni kovemman luokan soppakirja: mahdollisuus putsata yrittäjän napanöftät ja antautua henkilökohtaisen muutospyörteen vietäväksi. Kirja sai minut oivaltamaan, että TUTKITUN TIEDON MUKAAN – tämä oli tässä kohdin oleellista motivaatiolleni – huolehtimalla aivojeni serotoniinituotannosta pystyisin huolehtimaan samalla niin ruokahaluni hallinnasta kuin mielialani vakaudestakin JA nauttimaan edelleen elämästäni hyvän ruuan pauloissa täysin rinnoin. JESTAS! Jos ainoa minulta edellytetty asia tämän muutoksen toteutuksessa, oli huolehtia välipalojen syömisestä ja erottaa proteiinipitoiset ja hiilihydraattipitoiset ruuat eri aterioille, niin minähän kyllä sen teen, jollei muuta niin testimielessä ja silkasta uteliaisuudestani. Jos tulokset sitten jäävät laihanlaisiksi, voin ainakin sanoa kokeilleeni. Se minulta sen sijaan tuossa vaiheessa jäi täysin oivaltamatta, mihin muihin elämänalueisiini serotoniinilla voisi olla myönteinen vaikutus.
Häpeäkseni on tunnustettava, että olen ollut kynsienpureskelija ihan pennusta asti. Kynnelin karvas maku suussani kävin ensimmäiset kouluvuoteni ja vaikeissa tilanteissa sormi livahti suuhun sanojen varsinaisessa merkityksessä. ”Sormet pois suusta.” ”Älä kyni niitä sormiasi koko ajan.” Sinänsä sirojen käsieni häpeätahraksi muodostuivat verille asti pureskellut kynnet ja kynityt kynsinauhat.
Aikuisena olen TIEDOSTANUT kynsienpureskeluni liittyvän tilanteisiin, joissa käsilläni ei ole varsinaisesti mitään tekemistä: television katselu, lukeminen, luennot, seminaarit, jopa palaverit. Olen TIEDOSTANUT myös, että kauneushoitolassa laitatuttamani irtokynnet välttyvät pureskeluyrityksiltäni – niissä kynsissä on aivan liian kova kilohinta. Myös matkoilla annan kynteni olla rauhassa – ajatuskin likaisten sormien laittamisesta suuhun inhottaa. Vaikka TIEDÄN, että kynsien pureskelu eli hienolta nimeltään onykofagia luokitellaan psykiatriseksi, pakko-oireiseksi häiriöksi, en ikipäivinä – siis oikeasti ikipäivinä – olisi tullut ajatelleeksi, että ratkaisu kynsienpureskeluuni saattaisikin löytyä aivojeni serotoniinituotannosta, johon pystyn itse ruokavaliollani vaikuttamaan.
Hyvän tuulen dieetin myötä kynsien nyppimis- ja pureskelutarpeeni on kadonnut. Hävinnyt. Poistunut. Minulle on kuin taikasauvan heilautuksella kasvanut kesän aikana kauniit kynnet, joita on ihana TV:n iltauutisia katsellessani hoitaa: kuoria kädet, työntää kynsinauhat, fiilailla kynnet siisteiksi, uusia hoitolakat ja rasvata varsin esittelykelpoisiksi muuttuneet käteni. Toki kesän aikana käsilläni on ollut myös tekemistä ja Trindin mattapintainen kynnenvahvistaja on osoittautunut kerrassaan nappivalinnaksi kynsieni laadun parantamisessa …. silti jotenkin vaan KUVITTELEN, että jokin kytkös tässä taustalla on oltava aivojeni tuottamaan serotoniiniin.
Miten muuten järjellisesti pystyn selittämään, että