Aktiivisuusranneke – myönnän olevani rakastunut sanaan sekä eritoten sen positiiviseen sävyyn – on osoittautunut kerrassaan loistavaksi hankinnaksi. Ehkä olen vähän yksinkertainen, sillä päivittäisen askeltavoitteen täyttyminen ja ylityksestä kertova pieni plusmerkki askelmäärän alla tuntuu hämmästyttävän palkitsevalta, melkein jopa koukuttavalta tai ainakin selkeästi tavoittelemisen arvoiselta. Siis herranjestas PIENI PLUSMERKKI! Nukkumaan mennessäni, ennen sleep-toiminnon valintaa, jopa tarkistan rannekkeesta, miten monella askeleella ylitin päivätavoitteeni. Niinä päivinä, kun askeltavoitteeni on jäänyt täyttymättä, katson toteutuneiden askelten määrää, joka sentään on useampia tuhansia ja painan pääni tyytyväisenä tyynyyn.
Monet ovat mananneet kesän kelejä. Minun on kyllä tunnustettava, että helteillä tuskin olisin kovinkaan monena iltana saanut hykerrellä tyytyväisyyttäni askeltavoitteeni täyttymisestä. Viimeiset kaksi ja puoliviikkoa mökin puuvajan laajennusprojektin apupoika Anterona ovatkin tarjonneet minulle oivia tapoja kerryttää askelia: seinien purku – monipuolista ähellystä ja askelia lautojen viemisestä yksitellen kasaan, lautojen maalaaminen – yllättävän vähän askelia joskin kohtuullisesti lautojen siirtelyä, kattotiilien pois kuljettaminen – ihan kivasti askelia ja bonuksena tiilien toimiminen käsipainoina. Lisäksi on ollut seinän alalaidan pesua, kattopeltien nostelua, lautojen mittaamista, sahaamista ja missä askareessa nyt mestari onkaan apupoikaansa keksinyt juoksuttaa. Myös sienimetsällä kiertely on kartuttanut huomaamatta askelia eikä pois voi sulkea yhtäkkiä varsin kiehtovaksi kokemaanikaan hommaa: roskapussin poisvientireissu à noin 1,8 kilometriä. Viimeisen silauksen päivätavoitteen askelmäärän täyttymiseen on sitten antanut jokailtainen vesijuoksu, josta olen ottanut tavakseni napata tuhatkunta askelta. Kuulostaa kieltämättä aivan naurettavalta, mutta tunnustettava se on, että ilman aktiivisuusrannekettani tuskin malttaisin nauttia vedessä juoksentelusta yhtä pitkään.
Todellinen liikunta-aktiivisuuden haaste tuleekin olemaan täten edessäni todennäköisesti vasta elokuussa. Joskin vesijuoksun voin helposti korvata erimittaisilla kävelylenkeillä sauvoilla tai ilman, ruohonleikkuria voin ulkoiluttaa aina silloin tällöin, geokätköilyssä kaikki harha-askeleet tulevat hyödyksi …. Aktiivisuusrannekkeeni kyllä huomioi päivittäiset ponnisteluni ja palkitsee toimeliaisuuteni jatkossakin. Minun hommani on vain yksinkertaisesti huolehtia, että huomioitavaa syntyy ja joka päivä. Karkeasti ottaen olen jo hommasta jyvällä, joskin kovin eksakteja liikuntaohjelmia koen karsastavani. Haluan pitää homman jatkossakin ennen kaikkea hauskana!