Olimme mieheni kanssa kävelyllä ja teimme tavallisen lenkkimme. Vanhan puutarhan portinpieleen oli tuotu kaunis kori täynnä todella herkullisen näköisiä omenoita ja kyltti Ole hyvä – ota tästä. Ensin olimme hieman ymmällämme ja katsoimme toisiamme. ”Kyllä sitä nyt yksi omena pitää maistaa, kun noin hyviltä näyttävät”, sanoi mieheni ja nappasi ompun korista.

Jäin miettimään muutamaa viikkoa aiemmin paikallislehden tekstaripalstalta bongaamaani ehdotusta omenoiden liittämisestä jokamiehen oikeuksien piiriin. Eli kuka tahansa voisi marssia kenen tahansa puutarhaan ja kerätä omenapuiden sadon itselleen. Jo ihan pelkkä ajatuskin tuntuu  pöyristyttävältä ja röyhkeältä ja oikeustajuni vastaiselta. Tätä – tietenkin nimetöntä – ehdotusta fiksumpi ja rehdimpi toimintatapa sen sijaan oli tämä ole hyvä ota tästä –tyyli. Se, jolla on omenoita yli oman tarpeen tarjoaa sille, joka ohikulkumatkallaan haluaa omenan suuhunsa popsia. Kumpikin voittaa. Kummallekin tulee hyvä mieli. Kaikki tapahtuu yhteistyössä, vapaaehtoisesti ja ilman minkään lain velvoitteita tai oikeutusta.

Mitä hyvää sinulla on pistää tarjolle?