”Meillä pyöräytettiin organisaatio uuteen uskoon muutama kuukausi sitten. Vielä on kyllä ihan hakusessa, mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä tai ketä kuunnella. Tiimit myllättiin uusiksi ja esimieskin vaihtui. ” NIINPÄ NIINPÄ – mietitäänpä hetki.

Miltä tuntuisi, jos kaikki pysyisi muuttumattomana? Siis aivan kaikki. Kerran luotu organisaatiomalli olisi vakio. Työt tehtäisiin vuodesta toiseen täysin samoin rutiinein. Työurat olisivat elinikäisiä. Kaikkinainen kehitys olisi pysäytetty. Uskon, että kovinkaan monen psyyke ei kestäisi tällaista ”jäädytettyä” tilannetta.

Mikä sitten on toinen ääripää? Totaalinen kaaos, jatkuva improvisaatio eri kokoonpanoilla? Tähän joku voisi sanoa, että joo totahan tämä nykyelämä monilta osin meille tarjoilee niin yritys- kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Itse näen sodan ja varsinkin sen seurausten olevan totaalista kaaosta. Improvisaation määrään, laatuun, paikkaan ja ajankohtaan me taas pystymme itse vaikuttamaan.

Mitä sitten jää näiden kahden väliin? Siihen jää hallittu muutos: kehitys, joka ruokkii henkilökohtaista sekä yritystemme, yhteiskuntamme ja koko ihmiskuntamme kasvua – taisi olla joltisenkin mahtipontisesti sanottu. Uskon kuitenkin vahvasti, että silloin, kun muutokset toteutetaan hallitusti, kaikkia käytettävissä olevia vaihtoehtoja avoimesti tarkastellen ja osallisten kanssa aidossa vuorovaikutuksessa, tulevaisuutemme kehittyy aidosti pala palalta.

Minkä palasten paikkaa sinä parhaillaan pyörittelet?