Marko Siivonen Spinacorista toi syksyn 2015 Bisnespäivillä esille, miten aivomme sulkeutuvat jokaisesta EI-sanasta kymmeneksi minuutiksi. Eli kommentti ”ei, ei, ei sitä noin tehdä” sulki juuri aivomme puoleksi tunniksi. SIIS MITÄ? – kuka haluaa antaa aivonsa puoleksi tunniksi narikkaan? Ja ennen kaikkea kellä on varaa antaa sen tapahtua??
Jos leikitellään hetki asialla – vaikka tiedänkin, että vakavilla asioilla leikkiminen voi olla vaarallista – mitkä voisivatkaan olla seuraukset, jos jokaisessa Suomen työyhteisössä julistettaisiin tuo pieni e:llä alkava ja i:hin loppuva kaksikirjaiminen sana pannaan? Mikä vaikutus sillä olisi kokonaistuottavuuteen, jos jokaisessa Suomen yrityksessä, niin pienissä kuin suurissakin, huolehdittaisiin, että jokaisen työntekijän aivot olisivat koko työpäivän täydessä tikissä? – tosin aniharva aivojaan työajan jälkeenkään off-line –tilaan vapaaehtoisesti säätäisi.
Tarvittaisiinko työpaikoilla itse asiassa tällöin ollenkaan hallituksemme kaavailemia säästö- ja leikkaustoimenpiteitä? Minkä tasoinen tuottavuusloikka hoituisi työyhteisöissä muuttamalla kielellistä ilmaisua piirun verran aivoillemme nykyistä ystävällisemmäksi? Mitä tapahtuisi luovuudellemme? Entäpä mikä vaikutus tällä olisi työhyvinvointiimme? Onhan tämä ajatusleikkinä vaarallinen ja toteutuessaan lähes tyrmäävän radikaali muutos! Ja mikäpä ajatuksessa on kaikista hupaisinta: toimintamalli on täysin kaikkien nykyisten perustuslakiemme ja työehtosopimustemme mukainen ja käyttöönotettavissa välittömästi ja täydessä laajuudessaan ilman yhtäkään erillissäädöstä.
Missä kohdin sinä voit tänään vapauttaa työyhteisönne aivokapasiteettia kymmenen minuutin palasissa?
Joskus olen miettinyt, että mahdammeko me suomalaiset kuulua negatiivisten ilmausten fan clubin perustajajäseniin. Kuinka usein sanommekaan esimerkiksi, että ”ovi ei ole kiinni”, kun voisimme ilmaista saman asian sanomalla, että ”ovi on auki”? Tai vastaavasti ”tänäänpä ei olekaan kurja keli” kun tarkoitamme että ”tänään on ihan ok keli”. Oman lähes taiteenlajinsa tästä negatiivisävytteisyydestä on tehnyt Jorma Uotinen ”ei ooo huono” –ilmauksellaan. Siinä kuitenkin korostuu Uotisen persoona, kehonkieli ja eritoten äänenpaino, jolla hän nämä kolme sanaa sanoo. Tällöin ilmaus värittyy positiiviseksi kahdesta negatiivisesta sanasta huolimatta.
Negatiivisten ilmausten fan club on todennäköisesti perustettu maahamme jo ammoisina aikoina, jos mitään voi päätellä vanhankansamme sanontojen sävyistä. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” tai ”itku pitkästä ilosta” ovat perussävytykseltään negatiivisia, huonoa lopputulosta enteileviä, vaikka sanat itsessään ovat sävyltään neutraaleja ja varsinaiset kieltosanat sanonnoista puuttuvatkin. Vanhat sanonnat liitämme kuitenkin palaksi kansanhistoriaamme ja aikaan, jolloin taisteltiin eloonjäämisestä. Tänä päivänä jokainen meistä voi kuitenkin vapaasti valita, minkä tyyppistä mantraa itselleen toistelee.
Myös murrealueemme vaikuttavat ilmaustemme sävyyn. ”Ei sul mittä lipui ols myyrä” kysyy varsinais-suomalainen, kun tarkoittaa kysyä onko lippuja myynnissä. Murreilmauksiin suhtaudumme yleensä lämmöllä ja joiltakin osin myös huvittuneesti. Murre mielletään kielelliseksi rikkaudeksemme, joka personoi puhujansa maantieteelliseen yhteyteen. Yleensä olemme aidosti kiinnostuneita ymmärtämään meille vieraiden murresanojen merkitykset ja helposti saatammekin kysyä: mitä tarkoitat? Tämä taas voi johtaa äärettömän mielenkiintoisiin ja innostaviin kohtaamisiin – jotka kaiketi ovat yksi kielellisen kommunikaatiomme ydintavoitteista. Omien kokemusteni mukaan antoisa vuorovaikutus käynnistyy kuitenkin helpommin positiivisella kuin negatiivisella avauksella.
Minkä kielellisen fan clubin jäsen sinä olet?
Hyvän tuulen dieetti romutti lopullisesti käsitykseni muutosten aikaansaamisesta. Faith Baldwinin sanoin: Aika on vaatturi, joka on erikoistunut muutoksiin. Kun tietää MITÄ tavoittelee, MITEN se on mahdollista saavuttaa ja OMAA HALUN toimia, on lopultakin kyse vain ajoituksesta: milloin nämä muutoksen avainelementit leikkaavat toisensa synnyttäen toimintaa. Niin kauan kuin yksikin näistä yhtälön tekijöistä puuttuu, tulos on nolla – tai tulisiko sanoa entisenlainen. Ja ei siinä mitään, jos nykytilanne tyydyttää. Kovin harvoin ja kovin harvalle se kuitenkaan kaikilta osin on ihan se tavoitelluin vaihtoehto, ehkä ennemminkin välietappi tai yksi aikakausi elämässä. Oman Hyvän olon dieetti kokemusteni perusteella voin kuitenkin vakuuttaa, että plusmerkkistä tulosta kannattaa aina – siis oikeasti ihan aina – tavoitella.
Ajomaaska kiittää ja kumartaa seurasta Yrittäjän napanöftän putsaus -muutospyörteen osalta. Elastisen Eteen ja ylös sanoin: … alotan ittestäni, korjaan mun mielen nostan mun katseen ja mun suupielet …