”Miten noin hoikka nainen voi kyetä syömään noin paljon?” No myönnettäköön, että ajoittain olen siinä apujoukkoja tarvinnutkin: kouluaikana paras ystäväni voiteli minulle leivät, jotta ylipäätänsä ehdin ruokatauolta tunneille. Muistan myös miten seisovan pöydän kolmannella santsikierroksella silloinen poikaystäväni toppuutteli ruokahalujani kuiskaamalla korvaani: ”Älä ota enää, haluan tuntea olevani mies.” Isäni sanat muutamaa vuotta myöhemmin tälle samaiselle, hänelle vävyksi pyrkivälle miehelle oli, että koita se sitten ruuassa pitää. Ilolla ja ylpeydellä olen kantanut ”kalliin naisen” mainettani ja ottanut kaiken irti ruokailun ihanuudesta.
Viimeisten vuosien aikana tilanne on kuitenkin alkanut hiljalleen muuttua. Vaatekaapistani on alkanut löytyä enenevässä määrin kutistuneita ja epäsopivia vaatteita – Haa alan käydä myös nopealla syklillä uusiutuvan garderoobini puolesta kalliiksi. Aiemmat nopeatempoiset liikuntaharrastukseni ovat vaihtuneet pehmeisiin kehoa ja mieltä hoitaviin lajeihin – hiki tulee nykyisin pintaan täysin ilmaiseksi ja tekemättä mitään. Hurvittelurahani tuntuvat enenevässä määrin ohjautuvan erilaisten kremppojen ja särkyjen hoidattamiseen – siis jo ennen minkäänlaista hurvittelua. Tilanne alkaa huolestuttaa – eritoten niinä yön tunteina, kun uni ei ota tullakseen. Onko isältäni perimä hoikan ruumiinrakenteen parasta ennen päiväys umpeutunut huomaamattani? Onko maamme uusi hallitus säätänyt jonkin uuden takautuvasti perittävän veron, joka nyt lankeaa korkojen kera maksettavakseni? Tai mistä ihmeestä on kyse, kun meikäläisen käteen tarttuu kirjojen kierrätystapahtumasta kirja Hyvän tuulen dieetti : laihdu, torju herkutteluhalu – ja tunne olosi loistavaksi! MITÄ, MITÄ, MITÄ IHMETTÄ ON TAPAHTUMASSA?
Puhuttaessa eri dieeteistä tai laihduttamisesta ylipäätänsä mennään aihealueelle, joka on minulle tuiki tuntematon. Toki olen kuullut Painonvartijoiden ruokien pisteytyssysteemistä, lukenut lehdistä julkkisten suurista painonpudotuksista ja huomannut televisiossa pyörivän toinen toistaan kovempia reality painonpudotusohjelmia. Omakohtainen kokemukseni laihduttamisesta – kuulostaa jo terminäkin vastenmieliseltä – on soikea nolla. Kiinnostaako minua nyt siis yhtäkkiä laihduttaminen? Hyvästä ruuasta kieltäytyminen? Itseni piinaaminen ja jokaisen suupalani tarkkailu ja analysointi? Päivittäinen kuntosalilaitteissa tempoilu tai hölkkääminen? NOUP – ei sitten niin vähemmässä määrin! Sen sijaan minua kyllä kiinnostaa tehdä niitä valintoja, joilla voin edistää kaikkinaista hyvinvointiani ja terveyttäni – siinä sivussa tuntien itseni energiseksi ja näyttäen upealta aikuiselta naiselta.
SIINÄ ON MINUN INNOSTAVA JA MOTIVOIVA TAVOITTEENI KESÄKAUDEN HENKILÖKOHTAISELLE MUUTOSPYÖRTEELLENI YRITTÄJÄN NAPANÖFTÄN PUTSAUS!
”Mistä se nyt tollasen keksi? Yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä – kyllä on vaikea käsittää, mihin tämäkin taas liittyy. Tehtävä kai vaan on, kun pomo kerran käskee.” – Mitä mieltä olet, haiskahtaisiko johtamisongelmalta? Voisiko yritykseltä kokonaan puuttua selkeästi määritelty visio ja sitä tukevat strategiset suuntaviivat tai voisivatko ne olla määritelty vain paperille ja harvojen nähtäväksi?
Visio eli tavoiteltava tulevaisuudenkuva, kuten sen ehkä näppärimmin voisi suomentaa, perustuu pääasiassa unelmiin, toiveisiin ja näkemyksiin tulevaisuuden kehityssignaaleista: johonkin innostavaan ja houkuttelevaan, jonka haluamme saavuttaa. Koska hyvä visio vetoaa niin ajatteluun kuin tunteisiinkin, visio energisoi ja yhdistää toimintaa luoden täten vankan perustan arkijohtamiselle. Päätökset ja niitä seuraava toiminta linjautuvat tällöin luontevasti ja loogisesti yhteisesti jaettuun visioon.
Kokemukseni mukaan osallistava visiointityöskentely ja siihen perustuva strategiatyö sitouttavat yrityksen työntekijät varmimmin hyviin suorituksiin. Hyvä visio toimii menestyksen kulmakivenä, on sitten kyse tuhansien työntekijöiden yrityksestä tai yksinyrittäjästä. Ja mikä hauskinta: jokainen – siis todellakin ihan jokainen meistä – osaa unelmoida! Kuka unelmoi vähän pienemmistä asioista, kenelle taivaskaan ei ole kattona. Kuka näkee maailman kehityssuunnat laveammassa perspektiivissä, kuka pienemmässä skaalassa. Yhtä kaikki, fokus on innostavan, yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa ja yhteisessä työskentelyprosessissa, jonka kautta kiteytyy yrityksen jokaisen työntekijän toiminnalle suunnan ja merkityksen antava tulevaisuudenkuva, visio. Hyvän vision voimaa on vaikea kyseenalaistaa saatika aliarvoida.
Miten näkyvästi teillä hyödynnetään yrityksenne vision voimaa?
Perheessämme oli puhuttu avoauton hankinnasta jo yli kymmenen vuotta. Tai siis olin päästänyt ilmoille ajatuksen sellaisesta isosta, punaisesta jenkkiautosta, jossa olisi peltiä eteen ja taakse ja johon mahtuisivat kaikki naapuruston lapset uimakouluun vietäväksi. Aina välillä – yleensä kevättalvisin – tutkimme mieheni kanssa yhdessä ja erikseen netistä myynnissä olevia avoautoja.
Viime kesänä prosessi sitten tuli päätepisteeseensä – lapset kyllä olivat oppineet uimaan jo vuosia sitten. Ajoin helteisenä heinäkuun alun päivänä ruokakauppareissulta mökille päin ja mieheni soitti minulle. ”Tiedätkös mitä? Me ollaan yli kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän tosissamme vouhkattu siitä avoautosta. Nyt on sitten se tilanne, että jos me avoauto joskus oikeasti aiotaan hankkia, niin se tehdään NYT.”
Niin kaksipaikkainen, vuoden 1964 MGB, Maikki, liittyi seuraavana iltana perheeseemme.
Mikä on sinun toteuttamisvalmis haaveesi, sillä Michael Landonin sanoin:
Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt.
Huomispäiviä on vain rajallinen määrä.
”Mitä? Missä palaveri pidetään? Mikä raportti olisi pitänyt toimittaa? Eilen vai? Missä viipyy …” STOP. Nyt hetkeksi pylly penkkiin ja muutama syvä, rauhallinen hengitys sisääään ja ulooos, sisääääään ja ulooooos.
Vinksahtiko maapallo pois kiertoradaltaan? Romahtiko Eiffelin torni? Tyhjenikö Suomenlahti vedestä? Uskallanpa väittää, että tuskinpa mitään kovin dramaattista tai peruuttamatonta pääsi tapahtumaan. Sen sijaan sinulle avautui mahdollisuus mullistaa koko maailmasi.
Miten usein työpäivämme riistäytyvätkään enemmän tai vähemmän koheltamiseksi? Yritämme hoitaa päiväjärjestykseen samanaikaisesti lukuisia ”pikkujuttuja” ja samalla kadotamme fokuksen perustehtävästämme: siitä isosta jutusta, jonka hoitaminen on vastuullamme. Ja mitä useampi meitä on, joiden työpäivät menevät ”lillukanvarsitehtävissä” tai tehtävissä, joiden todellinen tarve jopa on kyseenalainen, voi helposti ruokkia ajatusta toiminnan kerrannaisvaikutuksista yrityksen kokonaistulokseen. Mitä merkityksellisemmäksi taas koemme tehtävämme sitä suuremmat vaikutukset sillä on hyvinvointiimme, joka taas tutkitusti on yhteydessä tuloksellisuuteemme.
Toinen kysymys sitten on, kuinka moni täyttää päivänsä eteen putoavilla tehtävillä, koska yksinkertaisesti ei tiedä tai tunnista perustehtäväänsä. Onhan se ihan äärettömän vaikeaa osua maaliin, jos koko maali on hävöksissä. Vielä mahdottomammaksi tilanteen tekee, jos ketjukaveritkin ovat syöttömatkan ulottumattomissa. Kokemukseni mukaan suurin onnistumisen mahdollisuus on, kun jokainen tiimin jäsen jakaa yhteisen tavoitteen, tietää ja ymmärtää niin oman kuin muidenkin roolit tavoitteen saavuttamisessa sekä keskittyy ensisijaisesti oman tehtävänsä hoitamiseen. Tämän kuvion kirkastamisen äärelle kannustan pysähtymään, kun seuraavan kerran häntä alkaa heiluttaa miestä.
Millä foorumeilla te kirkastatte yrityksenne perustehtävät?