Vaikka olen kekseliäs, luova, nokkela ja rohkea, niin pitääkö minun olla myös vielä sokeakin! Pitkin syksyä minua vaivasi ajoittain epämääräinen tunne, että jokin asia toiminnassani mättää. Mitä pimeämmäksi päivät kävivät sen voimakkaammin tunsin, että jokin asia tai joitakin asioita tulee tehdä toisin. Olin kuitenkin kykenemätön näkemään ja paikallistamaan konkreettisen murheenkryynini. (Ratkaisukeskeisyyden yksi peruslähtökohtahan on, ettei pidä mennä korjaamaan sitä mikä ei ole rikki.) Kunnes sitten keskiviikkona 9.12.2015 ajaessani pimeällä ja kaameassa vesisateessa Helsingistä kotiin yhtäkkiä tiesinkin tasan tarkkaan, MITÄ minun tulisi korjata: keskittyä siihen minkä osaan parhaiten, missä olen hyvä ja mistä aivan erityisesti nautin. – Mitä sitä onkaan sanottu suutarin tyttären kengistä?
Siitä käynnistyi muutospyörre YRITTÄJÄN NAHANLUONTI.
SUURI KIITOS KULUNEESTA VUODESTA KAIKILLE ASIAKKAILLENI JA YHTEISTYÖKUMPPANEILLENI
SEKÄ MYÖS KAIKILLE TEILLE, JOITA OLEN KOHDANNUT ERILAISISSA SEMINAAREISSA, TILAISUUKSISSA, TAPAHTUMISSA, TURUILLA JA TOREILLA.
RIEMUKASTA JOULUNAIKAA.
Jos yksityishenkilöt hamstraavat kaappiensa kätköihin löysin rantein tuotteita tyyliin osta kaksi maksa yksi, voiko olla mahdollista, että yrityksissä on kasvuvuosina päässyt tapahtumaan työntekijöiden osalta samansuuntainen ilmiö. – Kyllä, kieltämättä naurettava ajatus, sillä yksityishenkilöidenhän on helppoa tyhjätä kaappinsa, kun sen sijaan yrityspuolella kasvamaan hankitusta tai ajan oloon epäkurantiksi muuttuneesta ”tuotteesta” on huomattavasti paljon vaikeampaa ja kalliimpaa päästä eroon. ”Pitääkö yrityksissä sitten OLLA työntekijöitä vai voisivatko työt hoitua on-demand pohjalta?” Kyllä, luit aivan oikein. Tämä Esko Kilven syksyllä Tampere-talossa ilmoille heittämä kysymys avaa mielestäni kerrassaan kutkuttavan näkökulman työelämämme rakenteiden kehityssuuntaan.
Ymmärrettävästi ay-johtajien korvissa kysymys kuulostaa lähes absurdilta: Ettäkö nykyisenkaltaiset työsuhteet ja työntekijä- ja työnantajaroolit poistuisivat kokonaan? Ettäkö ihmiset hallinnoisivat täysivaltaisesti omaa työntekoaan? Kerrassaan pöyristyttävä jo pelkkänä ajatuksenakin! – Joskin: mitkä ovat vaihtoehdot? Niinpä niinpä, niin minäkin sanoisin: Työelämän ikiaikaiset rakenteet OVAT höllentymässä, halusimmepa me sitä tai emme.
Isot yritykset ovat huomanneet, että pärjätäkseen globaalissa kilpailussa heillä ei todellakaan tarvitse OLLA työntekijöitä. Tämä näkyy toimintojen lakkautuksina, ulkoistamisina sekä ”tarpeettomaksi käyneen osaamisen vapauttamisena” eli suoremmin sanottuna työntekijöiden irtisanomisina. Uudet yritykset taas starttaavat liikkeelle rakentamalla toimintonsa ja kasvupotentiaalinsa pääosin ketterien ja joustavien osaajaverkostojen varaan eli hekään eivät tähtää ammattilaisten osaamisen omimiseen kokonaan ja pysyvästi itselleen. Tämä jos mikä on mielestäni megaluokan muutos, joka muuttaa radikaalisti käsitystämme työstä ja työn tekemisestä sekä myllertää työelämämme ja samalla koko yhteiskuntammekin rakenteet täysin uusiin asemiin.
Millainen sitten olisi työelämä, jossa ketään ei enää irtisanottaisi ja sana työtön löytyisi enää vain sanakirjasta kohdasta ”muinaisjäänne”? Minkälaisia seurauksia työelämän rakenteiden muuttumisella tuleekaan olemaan esimerkiksi ihmisten terveydelle tai perhe-elämälle? Mitä silloin tarkoitetaan, kun puhutaan yrityksistä? Mitä täysin uusia tarpeita ja liiketoimintamahdollisuuksia muutokseen sisältyisi? – Myönnän, että menen innostuksissani jo pikkuisen yltiöpäisesti asioiden edelle: ehkä 12, 25, 50, 100 tai mitäpä jos kyseessä onkin vain vaivaiset viisi vuotta?
Minkälaisena sinä näet työelämän, jossa yrityksissä ei enää OLE työntekijöitä?