”Meillä pyöräytettiin organisaatio uuteen uskoon muutama kuukausi sitten. Vielä on kyllä ihan hakusessa, mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä tai ketä kuunnella. Tiimit myllättiin uusiksi ja esimieskin vaihtui. ” NIINPÄ NIINPÄ – mietitäänpä hetki.
Miltä tuntuisi, jos kaikki pysyisi muuttumattomana? Siis aivan kaikki. Kerran luotu organisaatiomalli olisi vakio. Työt tehtäisiin vuodesta toiseen täysin samoin rutiinein. Työurat olisivat elinikäisiä. Kaikkinainen kehitys olisi pysäytetty. Uskon, että kovinkaan monen psyyke ei kestäisi tällaista ”jäädytettyä” tilannetta.
Mikä sitten on toinen ääripää? Totaalinen kaaos, jatkuva improvisaatio eri kokoonpanoilla? Tähän joku voisi sanoa, että joo totahan tämä nykyelämä monilta osin meille tarjoilee niin yritys- kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Itse näen sodan ja varsinkin sen seurausten olevan totaalista kaaosta. Improvisaation määrään, laatuun, paikkaan ja ajankohtaan me taas pystymme itse vaikuttamaan.
Mitä sitten jää näiden kahden väliin? Siihen jää hallittu muutos: kehitys, joka ruokkii henkilökohtaista sekä yritystemme, yhteiskuntamme ja koko ihmiskuntamme kasvua – taisi olla joltisenkin mahtipontisesti sanottu. Uskon kuitenkin vahvasti, että silloin, kun muutokset toteutetaan hallitusti, kaikkia käytettävissä olevia vaihtoehtoja avoimesti tarkastellen ja osallisten kanssa aidossa vuorovaikutuksessa, tulevaisuutemme kehittyy aidosti pala palalta.
Minkä palasten paikkaa sinä parhaillaan pyörittelet?
Mikä on sinulle tyypillisin tapa rakentaa isoa sanotaanko vaikka yli tuhannen palan palapeliä? Mitä teet aivan ensimmäiseksi? Miten etenet? Miten säilytät keskeneräistä palapeliä? Jne.
On hienoa katsoa erilaisia palapelin rakentamistapoja. Jotkut meistä ovat todella systemaattisia: aloittavat kääntämällä kaikki palat kuvapuoli ylöspäin samalla erottelemalla reunapalat erikseen ja saman sävyiset palat yhteen. Toiset meistä kaatavat palat pussista, nappaavat jonkin mielenkiintoisen palan ja alkavat summamutikassa kokeilla siihen sopivia paloja. Toiset meistä uppoutuvat tuntikausiksi palapelin rakentamiseen ja toiset tuskastuvat tehtävään jo lähes alkumetreillä.
Entäpä jos palapelistä ei ole kuvaa saatavilla? Mitäpä jos palasilla olisikin useita eri vaihtoehtoja liittyä toisiinsa? Entäpä jos palapelistä puuttuvat tyystiin reunapalat tai palapelistä voisikin tulla minkä tahansa muotoinen? Voisiko olla puuttuvia palasia tai voisiko jotkin palat jättää tykkänään käyttämättä? Mistä voisi tietää saaneensa palapelin valmiiksi tai mitä jos koko rakennelma mitätöityisi yön aikana? Onko palapelin rakentaminen itsessään palkitsevaa vai onko tavoitteena saada kuva mahdollisimman nopeasti valmiiksi?
Minkälaisella taktiikalla sinä rakennat oman elämäsi palapeliä?
Aloitekyky merkitsee menestykselle
samaa kuin sytytetty tulitikku kynttilälle.
O. Battista